Kävin eilen siellä Eksän luona. Halusin niin kovasti puhua kaikesta, siitä miten pahalta minusta tuntuu ja sen vuoksi teen typeriä asioita, siitä ettei se ole hänen vikansa vaan täysin minun omani ja siitä, että olen syyttänyt häntä turhaan pettämisestä ja kaikesta, koska eihän hän edes seurustellut minun kanssani, minä vain seurustelin hänen kanssaan. Tai vain kuvittelin seurustelevani, kun hän vain oli ystävällinen...

Olen tullut siihen tulokseen, että Eksä vain tuli elämääni väärällä hetkellä. Mitenkään paha oloni ei voi johtua hänestä, koska se oli minulla jo ennen kuin edes tunsin häntä. Hän vain tuli mukaan jotenkin "sopivalla" hetkellä, niin sitten sain hänestä syyllisen kaikkeen. Kyllähän se vähän helpottaa pahaa oloa kun on joku muu, jota voi syyttää siitä. Mutta se on kaikkea muuta kuin reilua sitä syytettyä kohtaan, koska eihän hän ole mitään tehnyt. Ja minun tapauksessani tuo syytetty on vielä niin mahtava ihminen, etten todellakaan olisi toivonut hänelle tuollaista kohtaloa. Voi kunpa vain pystyisin lopettamaan törkeän käyttäytymiseni! :( En ymmärrä, miksi hyvät ihmiset lähtevät täältä ja kaltaiseni, joista koituu muille vain harmia, pysyvät vaikka toivoisivat pääsevänsä pois. Olen varma, että olen vielä satavuotiaanakin täällä odottamassa poispääsyä ja nälvimässä rakkailleni!!!

Jotenkin typerää, että tämä ääliömäinen ahdistus meinaa taas pilata joukkueen saunaillan. Viime syksynä jätin koko juhlat väliin sen vuoksi, ja taas tuntuu melkein mahdottomalta ajatuskin siitä, että joutuisin sinne. Häpeänhäpeänhäpeän niin lujasti sitä, mitä olen! Kuinka inhottava katkera vanha ämmä ja kuinka kohtelen muita ihmisiä, enkä silti edes välitä muusta kuin omista "ongelmistani". En ymmärrä, miksen pysty välittämään muista ihmisistä, vaan pelkästään vain loukkaan heitä, kerta toisensa jälkeen. Kun ajattelenkin, että vain pari päivää ja sitten on saunailta, minua alkaa aivan oksettaa. Jotenkin ajatuskin siitä, että joudun sinne kaikkien muiden kanssa ja olemaan sosiaalinen koko illan, vääntää koko vatsan solmuun ja puristaa rintaa. Kuinka paljon mieluummin olisin oman kotini turvassa, omassa sängyssä, oman peiton alla lämpimässä ja suojassa!

Olen aina naureskellut netin tai lääkärikirjojen avulla tehdyille itsediagnooseille, mutta lueskeltuani aiheesta olen lähes varma, että minulla on jonkinlainen lievä masennus. Kaikki liittyy siihen: ahdistus, kuolemanodotus, saamattomuus, itsetunnon lasku, sosiaalisten tilanteiden pelko. Ja Wikipedian masennusartikkelista löytyi seuraavaa:

Masennus epätyypillisillä piirteillä: Epätyypillinen masennuksen tunnuspiirteitä ovat

  • Mielialareaktiivisuus (paradoksaalinen anhedonia) ja positiivisuus
  • Huomattava painonnousu tai lisääntynyt ruokahalu
  • Liiallinen nukkuminen tai unisuus (hypersomnia)
  • Voimattomuus
  • Huomattava sosiaalinen kyvyttömyys johtuen yliherkkyydestä tulla muiden ihmisten torjumaksi

Nuohan ovat täysin minun oireitani! Ja vaikka nimenä on epätyypillinen masennus, niin se on kuulemma kaikista yleisin. Jotenkin tuntuu epäuskottavalta, että miten masentunut ihminen voi muka diagnosoida itsensä, kun sehän pitäisi vain kieltää. Jotenkin tuntuu taas vähän tekosyiltä tai vain selittelyltä, kun en ole vain valmis ottamaan vastuuta omasta käytöksestäni :/ No, joka tapauksessa aion alkaa syömään kalanmaksaöljyä, se kuulemma auttaa masennukseen. Eihän siitä haittaakaan ole, jos syö vaikka "turhaankin". En kyllä aio kertoa kenellekään muuta kuin Pomolle! Jos olen tähän asti pystynyt salaamaan kaiken ja itkemään yksin kotona, niin ihan hyvin pystyn jatkossakin. Hoidan itse tuon pois päiväjärjestyksestä ja jatkan elämää aivan normaalisti! Niin ja vaikka pakotan itseni sinne saunailtaan, se tekee ihan varmasti hyvää, vaikkakin tällä hetkellä ajatuskin siitä ahdistaa todella pahasti!