Eilen sain yllättäen varsin kummallisen idean: pyysin Eksää kaljalle :D Minulla oli jotenkin yksinäinen olo kun olin ymmärtänyt, etten voi alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa, koska olen niin rakastunut Eksään, niin kaikki muu olisi jotenkin väärin kaikkia kohtaan. No, kävimme sitten lasillisella ja oli oikein kivaa. Ja kotimatkalla sain myös puhuttua hänelle kaikki ne asiat, jotka olin aikonut jo aiemmin puhua, mutta en ollut uskaltanut. Eksä oli aivan mahtava ja sanoi, että hyvä kun sain puhuttua ja hän myös sanoi, että muistaa joitain hyviä hetkiä, joita meillä on ollut yhdessä! Se oli elämäni paras hetki pitkään pitkään aikaan, kun istuimme siinä autossa ja juttelimme. Tosin en ihan löytänyt oikeita sanoja ja takeltelin koko ajan, mutta jotenkin sain sanottua kaiken minkä halusin. Olin todella onnellinen koko loppuillan ja silloin minusta tuntui, että nyt kaikki paha on lopullisesti ohi, nyt saan taas arvostaa itseäni, eikä minun tarvitse enää ikinä olla kenellekään inhottava, ja kaiken lisäksi minulla on joku ihminen joka myös kunnioittaa ja tukee minua!

Aamullakin vielä muistelin edellistä iltaa ja ajattelin, että nyt todella kaikki on ohi, nyt voin olla onnellinen kuten kaikki muutkin. Mietin jo, että ehkä jonain päivänä voin taas luottaa Eksään, unohtaa kaiken mitä hän on tehnyt ja hänen avullaan oppia taas nauttimaan elämästä ja tulla taas tasapainoiseksi ja hyväksi ihmiseksi. Sitten tein sen virheen, että menin Facebookiin. Sieltä tuli saman tien esille taas jotain kuvia Eksästä kun hän on sängyssä kahden naisen kanssa. Ja nuo naiset olivat, kuten hänen naisensa aina, huolella meikattuja ja sellaisia joista huomaa, että he todella käyttävät aikaa ja rahaa laittautumiseen. Ja osaan kuvitella, että jos heillä olisi ollut vaatteet, ne olisivat olleet jotain trendikkäitä, hyvinistuvia Oikeiden Naisten vaatteita, eikä mitään kirpputorilta ostettuja risaisia lumppuja kuten minulla. Silloin ymmärsin, ettei hänellä todellakaan ole mitään kiinnostusta alkaa kunnioittamaan minua tai tukemaan tällä koko ajan kuoppaisemmalla tiellä. Olen jo niin syvällä suossa, että jos joku minut täältä kiskoo ylös, hänen täytyy olla joku, jolla on sekä voimaa että todellista tahtoa tehdä se. Ja jos jollain on mahdollisuus valita kaiken aikaa vittuilevan vanhan akan kuunteleminen tai aina hehkeiden Oikeiden Naisten kanssa vaaleanpunaisissa lakanoissa pelehtiminen, ei tarvitse kovin tyhmä olla ymmärtääkseen, kumman hän valitsee!

Tämä päivä onkin sitten taas mennyt itkiessä ja lapsille tiuskiessa ja kyllä, lähetin taas inhottavia viestejä Eksälle. En vain pysty ymmärtämään, miksi olen ottanut hänet kohteekseni, koska eihän se millään tavoin ole hänen vikansa, jos minä olen jotenkin seonnut päästäni! :( Hän on nyt Pomon ja muiden kavereiden kanssa matkalla ja osaan kuvitella, miten he naureskelevat kaikelle mistä hänelle eilen puhuin. Miksi minun pitää olla tällainen ihmeellinen tiukkis ja ottaa kaikki niin vakavasti? Jos vain käyttäisin elämäni siihen, että yrittäisin päästä sänkyyn mahdollisimman monen miehen kanssa, voisin olla koko ajan onnellinen ja kaikille ystävällinen, minua arvostettaisiin, eikä minulla olisi mitään tarvetta puhua kaikista muka tärkeistä asioista, joille kuitenkin lopulta vain naureskellaan... Ja taas olen miettinyt, miten vähän aikaa vasta olen elänyt ja miten kauan vielä joudun elämään!!! Missä on se nappi mistä saa elämän pikakelaukselle ja saa hoidettua koko paskan mahdollisimman nopeasti ja sitten pääseekin jo pois täältä?!? En vain jaksa tätä loppuun asti!!!!!!