Vähän pelottaa, mihin olen taas menossa. Nyt oli pitkän aikaa kaikkia asiat niin hyvin ja elin aivan normaalia elämää, ja nyt taas tuntuu, että mieli lähtee väärille poluille ja vaikka sitä yrittäisi pysäyttää, niin siitä ei vain saa kiinni kun se valuu niin nopeasti ja itse olen niin hidas ja ajatus tahmeaa.

Olen viime aikoina antanut taas vähän liikaa narua rakastumiselle ja melkein vain alkanut menemään mukana. Olen ollut todella paljon yhteyksissä Eksään, ja oikeastaan sen vuoksi olen pystynytkin pysyttelemään järjissäni. Ajoittain olen jopa miettinyt tulevaisuutta ja että ehkä sillä voi olla muutakin tarjottavaa kuin jossain miljoonien tuskaisten kilometrien takana vihdoin häämöttävä kuolema. Kuitenkin, jostain syystä kun olen enemmän hänen kanssaan, en pysty säilyttämään kovaa kuorta ja ottamaan vastaan iskuja. Silloin muutun jotenkin suojattomaksi ja jos en saa suojaa Eksästä, kaikki iskut osuvat suoraan minuun ja lujaa!

Jo eilen jotenkin tuntui, että kaikki ei nyt ole niin hyvin kuin miltä vaikuttaa, eli olin jotenkin negatiivisella asenteella jo heti aamusta, mikä on aika pelottavaa, melkein kuin tarkoituksella hakisi ongelmia. Sitten oikeusaputoimistosta tuli tieto, että oikeudessa on tehty varsin sikamainen päätös elatustukea koskien, enkä ehkä saakaan sitä, ainakaan taas moneenmoneen kuukauteen. Eihän se varsinaisesti elämää muuta, koska en ole sitä tähän saakkakaan saanut, mutta kyllä sen voimalla on paremmin jaksanut kun on voinut ajatella, että muutos on pian tulossa. Lapset tarvitsisivat uusia housuja, kun niitä ei oikein kirppareilta löydä, ilmeisesti muillakin kuluvat puhki ennen kuin sinne asti ehtivät. Itselläni on haaveissa kuntosalikortti, tosin luulen, etten kuitenkaan lopulta ole valmis siihen törsäämään vaikka rahatkin olisi, vaan käytän ne mieluummin taas johonkin "järkevään", mutta kun tavoitteena on jotain luksusta, niin jotenkin sitä paremmin jaksaa sitten sinnitellä...

Eilen olin taas Eksän luona ja annoin itseni lähteä taas syvempään rakastumiseen, vaikka tiesin, ettei siitä mitään hyvää seuraa kuitenkaan. Se kuitenkin auttoi huonoon fiilikseen ja sain taas edes hetken olla onnellinen. Tänään oli kuitenkin taas "paluu todellisuuteen" -päivä ja ymmärsin taas, etten todellakaan ole sellainen nainen, jolla olisi mitään mahdollisuuksia tehdä mitään vaikutusta Eksään. Ne naiset käyvät trendikkäästi shoppailemassa, voivat tuosta vain ostaa sadoilla euroilla vaatteita, eivätkä he mieti että pitää maksaa lasten harrastuksia tai ostaa ruokaa, jos rahat loppuvat niin he vain lainaavat muilta eivätkä ala murehtimaan. Heillä on rakennekynnet ja ripsenpidennykset, he käyvät viikonloppuisin baareissa, eivät todellakaan juoksemassa pallon perässä hikisenä ja punaisena. Eivätkä he iltaisin istu ja kudo sukkia katsoen jotain A-studiota, heidän koko elämänsä on jotenkin aivan täysin erilaista.

Tunnen vain itseni taas niin tyhmäksi, miksi oi miksi en voi oppia virheistäni vaan toistan niitä uudestaan ja uudestaan? Miksi en ikinä onnistu päästämään irti ihmisestä, joka on täysin eri tasolla, joka ei ikinä milloinkaan voisi kiinnostua minusta? Mielessäni vain pyörii ikään kuin filminä kaikki se, mitä viimeksi tapahtui, kaikki ne kerrat kun tulin torjutuksi, ne sanat "Ei se susta johdu" ja sitten se hetki kun sain tietää, että koko tuon ajan hän oli kuitenkin harrastanut seksiä muiden kanssa, eli taisi kuitenkin johtua nimenomaan minusta. Miksi me rumat naiset vain emme voisi, samalla kun synnymme rumiksi, syntyä myös sellaisiksi, joita ei seksi edes kiinnosta? Miksi mekin haluamme vaikka emme voi saada? Ja miksi minusta aina tuntuu niin hyvältä Eksän seurassa, mutta kun hän lähtee, hän jättää minut niin heikoksi etten selviydy yksin? Ja miksen malta olla niin kauaa pois hänen seurastaan, että ehtisin kunnolla kovettamaan itseni, miksi hakeudun aina uudestaan ja uudestaan takaisin hänen luokseen, vaikka sisimmässäni tiedän, miten siinä taas käy, vaikka yritänkinn uskotella itselleni, että tällä kertaa on eri tilanne? Miksi elämä on niin typerä keksintö ja miksi se on niin pitkä ettei sitä kestä? Ja miksi ihmisten pitää rakastua kun siitä ei seuraa yhtään mitään muuta kuin roppakaupalla lisää ahdistusta?